Kide Sciencen tarina

The Story of Kide Science

Kide Science syntyi tutkijatohtori Jenni Vartiaisen tieteellisen tutkimuksen tuloksista. Tutkimus liittyi siihen, kuinka pienet lapset voivat oppia tiedettä leikillisissä oppimisympäristöissä. Tutkimushanke alkoi kuitenkin aivan erilaisesta näkökulmasta, sillä aluksi hankkeessa tutkittiin teini-ikäisiä ja miten heidän mielenkiintoaan luonnontieteisiin voidaan tukea. Kun Jenni oli lukenut runsaasti tutkimusartikkeleita aiheesta, näkökulma kuitenkin muuttui. Oli nimittäin tutkimuksen näkökulmasta selvää, että jos haluamme tukea lasten ja nuorten kiinnostusta tieteeseen, on työ aloitettava hyvin varhaisessa vaiheessa. Ei ollut kuitenkaan yksiselitteistä, miten tutkimus tulisi tehdä - ja Jenni tunsi olevansa niin kiehtovan aiheen äärellä, että hän muutti tutkimusasetelmaa.

Näin viiden vuoden tutkimushanke pienten lasten leikillisestä luonnontiedeoppimisesta alkoi Helsingin yliopistossa. Tutkimusdata kerättiin pienten lasten tiedekerhoista, joita järjestettiin yliopiston piirissä monta vuotta. Tiedekerhoympäristö mahdollisti luovien tapojen kokeilemisen siitä, miten tutkivaa ajattelua voidaan tukea. Tutkimuksen pohjalta syntyi pienten lasten leikillinen tiedekasvatusmalli. Tutkimusjakson aikana tiedekerhot olivat kuitenkin saaneet niin suuren suosion perheiden keskuudessa, että tiedekerhoja haluttiin lisää. Idea yrityksen perustamisesta nousi vastauksena valtavaan tarpeeseen järjestää tiedekerhoja ympäri Suomea. Aino oli työskennellyt tiedekerho-ohjaajana ja leikillisen luonnontiedeoppimisen kehittäjänä aivan projektin alusta lähtien ja hän hyppäsi mukaan yritysprojektiin co-founderin roolissa.

Tutkija ja opettaja kuitenkin huomasivat melko pian, että yritys tarvitsee henkilön, joka pystyy ajattelemaan enemmän bisnestä ja yrityksen skaalaamista. Aloimme etsiä tiimiin bisnes-henkistä ihmistä. Tällöin Sari tuli mukaan kuvioihin ja hän osoittautui juuri siksi henkilöksi, jota tarvitsimme. Yrityksemme skaalautui nopeasti ympäri Suomea ja vain puolen vuoden aikana olimme kansainvälinen yritys.

Tietysti yrityksen voimavara ei ole vain perustajajäsenet - kaiken takana on upea, sitoutunut ja lahjakas tiimi. Meidän tiimissämme on sekä ihmisiä, jotka ovat olleet kanssamme aivan yliopistoajoista lähtien, että ihmisiä, jotka ovat liittyneet mukaan myöhemmin. Molemmat ovat yhtä tärkeitä menestystarinamme luomisessa. Kaikilla meillä on yhteinen visio, joka on ollut Kide Sciencen kulmakivi alusta alkaen. Haluamme, että tässä maailmassa on tieteellisesti ajattelevia ihmisiä, ja työskentelemme kaikki tätä tarkoitusta varten.

Näkemyksemme tulevaisuuden oppimisesta - kirjoittanut perustaja Jenni Vartiainen

Perinteinen näkemys oppimisesta on, että oppimisen lähtökohtana toimii henkilö, jolla on korkeammat kognitiiviset kyvyt ja jolla on enemmän tietoa ja ammattitaitoja. Näkemys sisältää usein jonkun, usein opettajan, joka jakaa asiantuntemuksen vähempikykyisille, yleensä lapsille, kertomalla, kuvailemalla ja demonstroimalla. Lapset nähdään passiivisina tiedon vastaanottajina, ikään kuin tyhjinä kuorina, joihin tiedot voidaan kaata ylhäältä päin.

Tämän sijaan me näemme lapset aktiivina oppijoina. Heillä on vahva tarve tutkia ja kokeilla, miten maailma heidän ympärillään toimii. Tieto tulee rakentaa aiemman kokemuksen päälle, sillä se mahdollistaa tunnetason sitoutumisen muodostumisen. Tämän lisäksi tiedon rakentaminen vaatii myös asioiden ja ilmiöiden käsin kokeilemista erilaisissa oppimisympäristöissä. Lapset eivät ole tyhjiä tauluja (tabula rasa), vaan heillä on hyvin syvällisiä ajatuksia maailman toimintaperiaatteista, joita he ovat rakentaneet jokapäiväisen elämän kautta.

Jos haluamme kehittää lasten luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, joita tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee, emme voi vain istuttaa lapsia alas omaksumaan ylhäältä päin annettua tietoa. Me haluamme, että lapset kasvavat aktiivisiksi tiedonrakentajiksi, ja pienet lapset rakentavat tietoa luonnollisimmin juuri leikin avulla. Jos annamme lasten rakentaa ymmärrystään itse vertaistensa kanssa, ilman valmiiksi pureskellun tiedon jatkuvaa tuputtamista, voimme kasvattaa lapsia, joilla on tarvittavia taitoja, luovuutta ja yhteistyötaitoja, joita tulevaisuuden tuntemattomat haasteet vaativat.